Hamsteri
Hamsteri on pienikokoinen sekä lyhythäntäinen jyrsijä, ja se on yksi suosituimmista lemmikkijyrsijöistä Suomessa. Hamsteri elää luonnonvaraisena joenrannoilla, aroilla ja pelloilla esim. Lähi-Idässä ja Kakkois-Euroopassa. Hamsterit elävät hieman lajista riippuen 1,5-3,5 vuotta. Eri hamsterilajeja ovat mm. syyrianhamsteri, venäjänkääpiöhamsteri campbelli, talvikko ja roborovski sekä kiinankääpiöhamsteri. Myös värivaihtoehtoja on lukuisia. Hamsterit ovat yöeläimiä, joten ne ovat aktiivisimmillaan iltakuuden jälkeen. Lemmikkinä hamsteri on melko hajuton ja helppohoitoinen lemmikki, joka syö jyväseoksen ja veden lisäksi vihanneksi ja hedelmiä sekä maito- ja lihatuotteita. Syyrialaiset ja kiinankääpiöhamsterit ovat erakoita, jotka eivät hyväksy lajitovereita reviirilleen, vaan tappelevat kunnes toinen kuolee. Samoin talvikot ovat yleensä erakoita, mutta campbellit ja roborovskit sen sijaan saattavat viihtyä jopa pienissä laumoissa, jos ne saavat olla nuorista asti yhdessä.
Syyrianhamsterin hoito-ohje
Kääpiöhamsterin hoito-ohje
Suomen Hamsteriyhdistys ry
Marsu
Marsu on ollut suosittu lemmikki jo vuosien ajan. Se on peräisin Keski- ja Etelä-Amerikasta. Marsusta on useita turkki-, rotu- ja värimuunnoksia, joten sitä lemmikiksi valittaessa sekä ulkonäöissä että luonteenpiirteissä on valinnanvaraa. Lemmikkiä hankittaessa marsu on varteenotettava vaihtoehto, vaikka se pelästyessään saattaa ryntäillä pahastikin ja ensimmäisinä päivinä tuntuisi, ettei siihen saa mitään kontaktia sen lymyillessä heinien alla. Kun marsu tutustuu omistajaansa ja se pääsee alku-ujostelustaan eroon, huomaa marsusta saaneensa pitkäikäisen lemmikin, sillä marsu voi elää jopa 8-10 vuotta.Marsut ovat hyvin sosiaalisia lemmikkejä. Ne ääntelevät paljon ja pitävät näin huolen siitä, että ne ovat vahvasti mukana perheen arkiaskareissa, ja silloinkin mieluiten toiminnan keskipisteenä. Jyrsijöistä se onkin lajeina sosiaalisimpia. Se osaa pitää melua itsestään ja ottaa kontaktia ihmiseen. Marsut ovat kuitenkin laumaeläimiä, ja siksi niitä tulisikin hankkia aina mieluusti vähintään kaksi.
Marsun hoito-ohje
Suomen marsuyhdistys ry
Kani
Kesykanit polveutuvat villikaneista, jotka ovat sukua Suomessa esiintyville rusakoille ja metsäjäniksille. Se kesytettiin alun perin lihan ja nahkojen tuotantoon, mutta nykyään siitä on kehitetty erilaisia lemmikkikanirotuja. Kaneja on eri kokoisia. Pienimpiä ovat kääpiörodut kuten kääpiöluppa ja hermeliini (n. 1 kg), ja suurimpia jättirodut, kuten belgianjätti, joka painaa täysikokoisena yli 7 kg, jotkut jopa 14–15 kg. Kaneja on useina eri väri- ja kuviomuunnoksina, sekä esimerkiksi luppakorvaisia rotuja. Kaneista on kehitetty myös erilaisia turkkimuunnoksia, kuten leijonanharjas ja pitkäturkkinen angora sekä rex, jolla on samettisen pehmeä ja lyhyt turkki. Kanit ovat yhdyskuntaeläimiä ja pitävät lajitoverien seurasta. Siksi olisikin suositeltavaa hankkia kaksi kania, mutta jos se ei ole mahdollista, omistajan on suositeltavaa viettää lemmikkikaniinien seurassa paljon aikaa. Kanin pääravintoa on heinä. Lisäksi sillä on jatkuvasti oltava tarjolla raikasta vettä. Kanin häkin tulee mahdollisimman suuri. Pienikokoiset kanit voivat elää yli kymmenvuotiaiksi, jätit yleensä enimmillään kuusivuotiaiksi.
Kanin hoito-ohje
Suomen Kaniyhdistys ry
Gerbiili
Gerbiili on eräs hyppymyyrälaji, joka on kotoisin alun perin Mongolian aavikoilta. Gerbiilejä tavataan luonnossa myös Afrikan aavikoilla, ja Aasian aroilla Lounais-Venäjältä Pohjois-Kiinaan. Gerbiili on hajuton ja varsin pienikokoinen: se painaa noin 75–120 grammaa, ruumis on noin 12 senttimetriä pitkä ja häntä 8-11 senttimetriä. Nykyään gerbiilejä löytyy monissa eri väreissä: yksivärisiä, tikattuja ja kuviollisia. Gerbiilille paras asumus on terraario, jossa on paksu purukerros pohjalla mahdollistamaan kaivaa tunneleita. Ne tarvitsevat myös hiekkakylpyjä pitääkseen turkkinsa puhtaana ja kiiltävänä. Gerbiilit elävät noin 2-4 vuotta. Ne ovat laumaeläimiä, eivätkä viihdy yksin. Kahta gerbiiliä hankkiessa kannattaa kuitenkin varmistua, että ne ovat samaa sukupuolta, koska ne lisääntyvät varsin nopeasti.
Gerbiilin hoito-ohje
Degun hoito-ohje
Suomen gerbiiliyhdistys ry
Kesyrotta
Kesyrotta polveutuu isorotasta (Rattus norvegicus), joka tuli Eurooppaan Aasiasta 1700-luvulla. Isorottaa pyydystettiin 1800-luvun Englannissa ja Ranskassa koirakilpailuja varten, mutta jossain vaiheessa alettiin kiinnittää huomiota erikoisiin värimuunnoksiin ja koiran kitaan joutumisen sijasta näitä rottia alettiin pitää häkeissä joissa ne saivat lisääntyä keskenään. Tästä alkoi rotan jalostus. Edelleenkin monilla ihmisillä on ennakkoluuloja kesyrottaa kohtaan, mikä on harmi, sillä se on mukava, seurallinen, siisti ja älykäs lemmikki. Kesyrotasta löytyy Suomesta 2 turkkimuunnosta, sileäkarvainen ja kiharakarvainen eli rex. Muualla maailmassa tunnetaan myös mm. pitkäkarvaisia yksilöitä. Väri-ja kuviomuunnoksia on useita. Uros- ja naarasrotat eroavat sekä kooltaan että luonteeltaan, uroksen ollessa yleensä hieman isompi ja rauhallisempi. Viettämällä aikaa ja harrastamalla esim. näyttelyitä tai rotta-agilityä, saat rotasta kuin rotasta mahtavan ja aktiivisen lemmikin. Rotat kaipaavat virikkeiden lisäksi häkkiinsä mielellään myös toisen rotan seuraa. Myös uros-uros-parit tulevat yleensä toimeen keskenään. Kesyrotat ovat kaikkiruokaisia muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ja ne elävät yleensä noin 2 vuotta.
Kesyrotan hoito-ohje
Suomen kesyrottayhdisty ry
Hiiri
Lemmikkinä pidettävät hiiret polveutuvat kotihiirestä. Hiirellä on pitkä historia ihmisten kanssa, jo muinaiset egyptiläiset pitivät hiiriä uskoen niillä olevan yliluonnollisia voimia. Hiiri painaa noin 20 – 60 grammaa vaihdellen ns. tavallisesta pet-hiirestä englantilaistyyppiseen show-hiireen. Turkki-ja värimuunnoksia on useita. Naaraat ja urokset eroavat toisistaan lähinnä laumakäyttäytymisellään, naaras viihtyy pienessä laumassa, uros ei välttämättä siedä toista urosta samassa häkissä. Hiiret elävät mahdollisimman isossa häkissä, vanhassa terraariossa tai verkkokannellisessa akvaariossa, jossa on paksu kerros purua virikkeenä. Lisäksi virikkeenä voi olla paperirullia ja kananmunakennoja ym. Kesyrotan tapaan hiiri on lähes kaikkiruokainen. Keskimäärin hiiret elävät noin 1-1,5 vuotta.
Hiiren hoito-ohje
Suomen Näyttely- ja lemmikkihiiret ry
Chinchilla
Chinchilla (Chinchilla lanigera) on Etelä-Amerikan Andeilta kotoisin oleva jyrsijä, joka on saanut nimensä chincha-intiaaneilta. Muun muassa Perun, Argentiinan ja Chilen vuoristoissa chinchilloja elää yhä villeinä kallioilla käyttäen ravinnokseen kasvien eri osia, hedelmiä ja siemeniä. Kotona asuvat lemmikkichinchillat tai tarhachinchillat ovat kuitenkin pitkän jalostuksen tulos, mikä näkyy suoraan elintavoissa. Chinchillan pääravintoa on kuivattu heinä sekä hyvälaatuinen chinchillapelletti. Myös raikasta vettä täytyy olla aina saatavilla. Chinchilla on lähes hajuton eläin, koska se ei syö mitään tuoreruokaa. Chinchillat elävät noin 10–18 vuotta ja oikealla hoidolla jopa yli 20-vuotiaiksi. Chinchillat ovat luonteeltaan vilkkaita, alykkäitä, uteliaita ja seurallisia. Toiset viihtyvät paremmin sylissä kuin toiset, mutta kaikilla niillä on oma tahto ja luonne. Aktiivisimmillaan ne ovat aamuhämärällä, iltaisin ja öisin, kun taas päivät ne torkkuvat.